meet the orphans of Ilembula

Hengissä ollaan, vaikka aamulla lapset olivatkin harvinaisen kiukkuisia, ja veivät meiltä voimat.. Muttamutta, ajattelin nyt vähän esitellä orpolan lapsia  :) Tähän piti myös laittaa vähän juttua orpokodin arjesta ja tiloista yms. mutta tulisi ehkä vähän liian pitkä setti, eli menköön nyt näin :)

Orpolassa on siis seuraavanlainen systeemi: lapsi tuodaan orpolaan joko löytölapsena, vanhempien hylätessä tai äidin kuoltua, useimmiten synnytykseen. Tällöin lapsella voi olla isä tai muita sukulaisia, joilla ei ole mahdollisuutta hoitaa pientä lasta tai vauvaa. Kuitenkin, kun lapsi on pari-kolmevuotias, isä, isoäiti, täti tai muu sukulainen voi lapsen ottaa, ja lapset pääsevät kotiin. Joskus lapsia myös adoptoidaan, ja täysin orvot lapset siirretään parivuotiaina toiseen, isommille lapsille suunnattuun orpokotiin.

Juuri ennen tänne tuloamme kolme isointa lasta oli päässyt kotiin, joten tällä hetkellä lapsia on "vain" yhdeksän. Mamoja on kerrallaan paikalla kaksi tai kolme, ja meitä vapaaehtoisia on nyt muutaman viikon ajan kaksi, kun sain suomalaisen Liisan avukseni. Mamojen tehtävänä on täyttää lasten perustarpeet, ja heillä päivät menevätkin usein kokatessa, syöttäessä ja pyykkiä pestessä (ja juoruillessa). heillä ei ole aikaa, eikä kai oikein haluakaan vain olla lasten kanssa: sylitellä, jutella, leikkiä... Eli kyllä, parhaimmillaan olen yrittänyt hoitaa samanaikaisesti yhdeksää lasta, yksin.

Lapsista neljä on "isoja": Raymond, Weema, Anna ja Adela. Raymond on lapsista vanhin, reilu kaksivuotias, ja hänen isäänsä odotetaan hakemaan Rayta hetkenä minä hyvänsä. "Reiska" on iloinen poika, joka osaa kyllä myös pitää puolensa, jos kaikki muutkin pääsevät syliin... Hän myös tietää, mitä ei saa tehdä, ja tekee siis juuri sitä.
 Anna ja Weema ovat melkein samanikäisiä keskenään, vähän alle kaksivuotiaita, mutta luonteeltaan kuin yö ja päivä. Weema on rauhallinen, jopa vähän vakava, vaikka nyt hänestä alkaakin pikkuhiljaa kuoriutua oikea vekkulityttö, joka nauraa katketakseen kaikille hömppäilyilleen. Annaa taas ei kutsuta syyttä "pieneksi ja pippuriseksi". Anna huutaa, ei oikein tiedä itsekään, mikä olisi hyvä. Anna on kuitenkin fiksu ja oppivainen tyttö, jos vain malttaisi olla rauhallisempi.
Ja sitten on vielä pikkuinen Adela, joka on vasta reilun vuoden. Adela on rauhallinen tutkija, joka istuskelee pitkään pohtien, mitä sitä uskaltaisi tehdä. Mutta Adela on maailman söpöin nauraessaan leveästi kaikilla neljällä hampaallaan. Adela on myös isoista orvoin, hänen vanhempansa ovat ilmeisesti hylänneet hänet.

Raymond ja Weema

Vauvoja on viisi, ja heistä vanhin on jo puolitoistavuotias syvästi vammainen Luka. Lukasta olen maninnut jo aikaisemmin, mutta kerrotaan taas. Luka-raukka on fyysisesti pienin vauvoista, hänellä ei ole edes yhtään hammasta, ja orpolaan tullessaan ollut kuulemma hyvin aliravittu. Luka ei kai kuule mitään, ja luultavasti näkee vain hahmoja tms. Luka ei ota kontaktia, ja on koko ajan aivan jäykistyneenä, saaden kohtauksia, joissa taivuttaa itsensä kaarelle samalla itkien, myös imeväisiän epilepsiasta (joku hieno diagnoosikin sillä on, mutta älkää kysykö mikä se oli..) puhutaan Lukan kohdalla. Luka kyllä nauttii kosketuksesta, kunhan se ei tule yllättäen, ja kohtauksetkin usein helpottavat päänsilittelyllä ja mahan taputtelulla. Lukalla on molemmat vanhemmat elossa, ja he käyvät Lukaa katsomassa, mutta kauniisti sanottuna vanhemmatkaan eivät ole täysissä sielun voimissa, mikä on ehkä osaltaan saattanut vaikuttaa Lukan kehitykseen.

Äiti jumppaa Lukan kanssa, vieressään Anna, ja matolla Joshua ja Elia, josta näkyy vain pää.

Sitten on McDonald (huomaa epäraamatullinen nimi, kaikkien muiden vauvojen nimet ovat kai raamatusta :D), joka on kuulemma 9kk. "Mäkki" onkin selvästi jo iso poika, joka istuu jämäkästi, nostaa itsensä konttausasentoon, ja pyörii akselinsa ympäri leikkiessään leluilla (ainut vauva joka tavoittelee leluja), lähtemättä kuitenkaan ihan vielä ryömimään tai konttaamaan.
Elia, Joshua ja Gabriel ovat kaikki 4kk, vaikka fyysisesti ovatkin hyvin eri kokoisia. Henkisesti pojat ovat kuitenkin samalla tasolla: kukaan ei tavoittele leluja, kaikki osaavat kääntyä selältä mahalleen tai toisinpäin, mutta eivät viitsi sitä koko ajan kuitenkaan tehdä. Pojilla on tietysti ihan omanlaiset luonteensa kuitenkin: Joshua tykkää olla sylissä pystyasennossa kasvot sylittäjään päin, ja siihen hän usein myös nukahtaa. Hän on myös löytänyt omat kätensä. Elia taas on oikea hymypoika, jonka mielestä melkein kaikki on kivaa vaipanvaihdosta posken kutittamiseen. Gabriel on kooltaan pienin vauva, joka tykkää tarkkailla muita. Gabriel viihtyykin hyvin mahallaan tai sylissä niin, että pystyy katselemaan muita.

Vasemmalla Mäkki, keltaisessa bodyssa Elia ja oikealla Joshua. Alakulmassa Gabrielin varpaat.

Joopa, tästä tuli nyt aika pitkä silti, mutta ei kai se haittaa ? ;) Sain hei kuitenkin kolme kuvaa, vaikka se olikin työn ja tuskan takana. Niistä tuli ehkä vähän vääristyneitä, mutta se nyt on aika sivuseikka tässä :D