Normipäivä

Noniin, Ilembulassa oltu noin viikko, viisi jäljellä. Huimaa, miten nopeasti aikaa menee, vaikka yksittäiset päivät tuntuvat pitkiltä. Mutta kerrataanpa nopeasti normipäivä Ilembulassa

Klo 6.30 herätyskello soi, sairasta.
6.45 pääsen sängystä ylös, vedän päälle jotkut vaatteet, ja menen aamupalalle, joka on klo 7. Aamupalan jälkeen on aikaa laittautua, koska
9 aikaan suuntaan orpolalle, josta kämpille n. Klo 12.
Klo 13 on lounas, ja
Klo 15 menen uudelleen orpolalle. Tulen sieltä viiden-kuuden aikaan takaisin, koska
Klo 18 on päivällinen
Ja loppuilta meneekin kämpillä hengaillessa, koska aurinko laskee jo seitsemältä, ja pimeän aikaan voi olla vaarallista liikkua ulkona.

Päiväohjelmaan mahtuu siis aika reippaasti vapaa-aikaa, ja iltapäivisin voi lounaan jälkeen ottaa aina pikku päikkärit ;) Kaikkea päiväohjelmasta ei kuitenkaan selviä. Esimerkiksi sitä, että olemme jo kahtena aamuna myrkyttäneet talostamme ison hämähäkin ennen aamupalaa. Ja tottakai ohjelma on joustava, tehdään me muutakin kuin töitä. Ruokailujakin voi siirtää, jos olemme menossa jonkun luo syömään, käymään kirkossa tai retkelle isompiin kaupunkeihin... :)

No joo, mutta mitä tänne kuuluu? No, hyvää. Tätäkin kirjoittaessa istun terassilla katse savannille päin (okei, se ei taida olla oikeesti savanni, siellä on auringonkukkapeltoja. Mut hei, se näyttää savannilta...). Tänään on astetta pilvisempi päivä, mutta lämpöä silti varmaan 25 astetta.

Nyt jouduin muuten siirtymään sisälle, alkoi terassilla pörräävät ampiaiset (jollainen pisti minua kerran) inhottamaan liikaa, vaikken mikään ötökkävihaaja nyt sinänsä olekaan (okei, sanoin myös ennen, etten pelkää hämähäkkejä. No, se joskus oli ennen kuin se iso, ehkä-myrkyllinen hämähäkki liikkui).

mähän sanoin että se oli iso. Tai no okei, tän maan mittakaavassa ei vissiin kovinkaan iso.....

Mutta anyway, me aletaan pikkuhiljaa jo pääsemään kiinni tansanialaiseen elämänrytmiin: hakuna matata vaan. Kaikki hoituu, mutta jos sitä ei voi tehdä tänään, se voidaan ehkä tehdä huomenna. Tai ylihuomenna. Mitäs pienistä, jos sähkökatko kestää 45 tuntia ja sairaalasta on isompi generaattori rikki. No, ei mitään, potilaat vaan odottamaan, että voidaan leikata. Kipsauspotilaat odottaa kuulemma kipsiä, sitäkään ei juuri nyt ole..mutta hei, huomenna ehkä jo on.

ja mamat laittaa hyvää ruokaa :)

 No, kaikki on siis hyvin. Aamuisin herätään (okei, äiti herää. Itsehän nukun toisella puolella taloa, ja nukun sikeästi) kukon kieuntaan kello 4.30, jonka jälkeen muslimien minareetti aloittaa rukouskutsun. Hahaa, vahingonilo.
Lapset on ihania, oikeesti en kestä ettei niitä muka saa ottaa mukaan. Voisin ottaa ne kaikki mukaan. Tai okei, yhdeksän lasta olisi ehkä vähän liioittelua... Mutta kenet vaan, on ne vaan niin ihania <3

Raymond ja Weema istuu vesilätäkössä ihmettelemässä sadetta

 Outs, pikkusen tuli sekavaa settiä, mutta mitäs me pienistä (...ku ei pienetkää meistä, essille terkkuja :D)

-Heli

Ps. Niistä kuvista. Meiän tietokoneen netti on oikeesti ihan superhidas, eli kuvien lataamisen laita on vähän niin ja näin... Muutaman kuvan lataamiseen saa helposti tuhlattua tunnin..... Mutta koitan saada joka postaukseen saada edes yhden kuvan, ja ehkä facebookiin saan vähän useammin ladattua.... :) Nämäkin kuvat lisäsin yksitellen, ja välissä kerkesin mm. siivoilla vähän, rasvata (Afrikan auringon polttamat) olkapääni sekä läpsyillä kävelyn kovettamat jalkani, käydä suihkussa, aloittaa uuden kirjan ja lukita molemmat ovet...