Pölö von pöllöhousen ja muita juttuja

Noin tunnin päästä starttaa auto kohti Turun linja-autoasemaa. Bussi Helsinki-Vantaalle lähtee kahdeksalta, yö vietetään glo-hotellissa ja aamuseitsemältä nousemme ilmaan, ja jätämme taaksemme kotimaan ja arjen huolet. Ja myös kaikki ihanat ihmiset, joita tulee tietysti ikävä. Mutta ei kaksi kuukautta ole kuitenkaan kovin pitkä aika.

Vaikka tässä kyllä juuri äitin kanssa mietittiin, että kaksi kuukautta on pitkä aika. Se on yli tuplasti pidempi aika, kuin mitä minä olen koskaan ollut poissa kotoa, hui. Äitinkin pisin matka on kestänyt vain kuukauden. Jännittää. 

Mutta nyt on laukut (vihdoinkin) pakattu, ja matka voi alkaa.

Wish me luck.

Ps. Se Pölö von Pöllöhousen on, yllättäen, pöllö. Virkattu sellainen, ehkä nyrkinkokoinen. Se lähtee mukaan, koska siitä pitää ottaa kuvia eri paikoissa. Ja se kuulemma muistuttaa minua niinikään pölöistä ystävistäni. Kiitos Aimi ja Jaana.