Stereotypiat toteen Darissa

Kuvittele mielessäsi Afrikkalainen kaupunki. Ei, ei sitä savimajakylää, vaan miljoonakaupunki, african style. Poista aurinko, lisää sade ja tiedät millaista on maaliskuisessa Dar es Salaamissa.

Okei, otetaan vielä se afrikkalainen mielikuvituskaupunki. Kuvittele itsesi kävelemään sen kadulla. Millaiset vaatteet on naisilla, jotka kävelevät sinua vastaan? Ehkä tällaiset?

Miltä näyttää kalatorilla, jossa naiset ostavat kalahuutokaupasta kalaa? Miltä siellä kuulostaa, miltä tuoksuu (haisee)? Jep, olet todennäköisesti oikeassa.

Kävelet eteenpäin. Ohitat hedelmänmyyjiä. Miltä he näyttävät, missä he myyvät tuotteitaan? Polkupyörällä, vai ehkä itse vetämissään puisissa kärryissä? Kyllä, kumpiakin tulee vastaan.

"kookospähkinöitä mulla tässä on..."

 Kuvittele vielä itsesi sinne kalatorin laitamille. Naiset kantavat vettä, banaaneita yms. Miten he kantavat niitä? Joo, samaa näkee joka puolella kaupunkia.

huomaa märkä ja mutainen maa. Kuva on tosin otettu alkupuolella päivää, eli tilanne ei ollut vielä paha :)

Eli kyllä, Dar on juuri sellainen, millaiseksi ainakin itse kuvittelisinkin afrikkalaisen kaupungin. Kadut eivät todellakaan ole asfalttipäällysteisiä, vaan taksi uppoaa vesilätäköihin _syvälle_. Liikennesäännöistä kukaan ei ole varmaan koskaan kuullutkaan, saati sitten suojateistä. Yli mennään siitä mistä ehditään, jos ehditään, ja taksi oikaisee jalkakäytävää pitkin jonon ohi. Vähän on sellainen fiilis, että mehän ei tuonne ulos lähdetä enää, kun tulee pimeää. Paitsi ehkä taksilla hotellilta ravintolaan ja takaisin.

Lisäksi Dar on märkä. Nyt todella on sadekausi, ja kaikki on märkää. Siis kaikki, lakanoista ja vessapaperista alkaen (no okei, ne on vaan nihkeitä ja kosteita :D hotellin ilmastointi pelaa aika hyvin). Ulkona sataa lähes tauotta, ja koska tiet eivät tosiaan ole asfalttisia, ne ovat tällä hetkellä pelkkää mutaa – ja vesilätäköitä. Mekko liimaantuu selkään kiinni, daladala-bussit kiitävät ohi järjetöntä vauhtia roiskien kuravettä päälle ja kengät ovat mutaiset. Tänään olisin voinut uida vesilätäkössä, eikä olisi tuntunut enää missään…

 Mutta Dar on myös kaunis. Katukuva on todella värikäs, kauniit naiset huiveineen ja mekkoineen ja hedelmämyyjämiehet kookospähkinöidensä kanssa sulautuvat ihmismassaan. Ihmiset ovat tosi ystävällisiä, iloiset ”jambo”- ja ”karibu”- huudot ympäröivät meitä kadulla kävellessämme. Ihmiset tulevat juttelemaan ja neuvovat vähänkään eksyksissä olevan turistin perille. Tänään aamulla etsimme paikkaa, jossa saisimme paikalliset liittymät kännyköihin ja nettiyhteyden koneeseen. Kysyimme tietä vähintään viisi kertaa (mm. hyvää suomea puhuvalta, Suomessa opiskelleelta tansanialaismieheltä), ja pääsimme perille. Hommat hoituvat kyllä, "hakuna matata" sanovat swahilinkielisetkin.

Sitä paitsi täällä on lämmin. Vajaat kolmekymmentä astetta, eikä sadekaan tunnu missään. Ruoka on hyvää, ihmiset ystävällisiä. Länsimaisia ei muuten paljon tule vastaan, tänään näimme kuusi itsemme lisäksi. Ja niistäkin ainakin neljä kuulemma oli Lähi-idästä, mutta vaaleaihoisia kuitenkin.

Meillä oli tänään muuten opaskin. Lyöttäytyi vain seuraan, alkoi iloisesti opastaa ja vei meidät sinne kalatorille ja vihannestorille. Kun maksun aika koitti (josta ei etukäteen sovittu mitään, fiksua), oli kyllä pientä erimielisyyttä summasta. Mutta sekin saatiin hoidettua.

Meillä on nyt internetyhteys sekä läppärissä että iPadissa, mutta toimivuudesta ei ole mitään takeita enää tämän jälkeen. Huomenaamulla ”kuskimme” Frank nimittäin hakee meidät kuudelta ja lento lähtee kohti Ilembulaa pian sen jälkeen. Ilmoittelen itsestäni ehkä piankin, ehkä vasta kuuden viikon
päästä.

-Heli

ps. Suomen puhelinnumeroni ei enää toimi, kännykässä on nyt eri kortti. Ehkä joskus tsekkailen, onko joku kaipaillut, mutta harvemmin varmaan. Äitin Suominumero toimii, ja toki ilmoitan Tansaniannumeroni jos joku sitä kokee tarvitsevansa. Puhelimenkäyttö vaan on aika harvinaisen kallista ulkomaille… =)