... tuhiseva, sylissä nukkuva vauva, varsinkin sellainen, joka ei ole ehkä ikinä saanut nukahtaa kenenkään syliin
.... lahjoittaa vastasyntyneelle pehmolelu tai orpolapsille vaippoja
... saada lapsi nauramaan ja iloita itse lapsen riemusta
... etelän kaunis tähtitaivas sähkökatkoksen aikana, kun kaikki muu on pimeää
... kun ne sähköt ja lämmin vesi tulevat takaisin vuorokauden katkon jälkeen
... kun voi vain olla, riippumattomana kaikesta, kaukana kaikesta, tietämättömänä ulkomaailmasta
... tämä elämänrytmi, rentous, aikatauluttomuus, kaikki
...Tansania.
 |
| Ne iloitsevat lapset, Anna ja Adela |
ps. on mulla oikeasti vähän ikävä kotiinkin. Tai ei nyt sinänsä kotiin, mutta ihmisiä siellä Suomessa. Ja lämmintä suihkua. Ja kunnollista kahvia. Ja mun kännykän viestiääntä, täällä mua kaipaa vaan äiti ja Vodacom. Mutta täällä on kyllä silti ihan huippua =)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHei, ei tunneta, mutta on ollut kiva lukea päivityksiäsi. Hienoa, että olet siellä ja että orpolan lapset saavat nauttia seurastasi ja huolenpidostasi. Jokainen sylitys on latausta pikkuisen tunneakkuun! Ja mahtavaa, ettei heidän tarvitse olla märissä vaipoissaan, kun olet siellä päivittäin. Terkkuja myös Liisalle!
VastaaPoistaHeippa, kiitos kivasta kommentistasi! Kohta meillä / minulla onkin orpolalla vipinää, kun huomenna tulee kuulemma kaksi vauvaa suoraan synnytysosastolta.... Liisalle kerrottu terkkuja! :)
PoistaIhana kuva! Kiva nähdä Adela,hänkin jo noin iso! Viime talvena hän tuli meille vauvana ja oli orpolan pienin. <3 Sinulla on samoja onnenaiheita kuin minullakin. Liisalle ja Leenalle terveiset täältäkin! Haleja muksuille!<3
VastaaPoistaTerveiset ja halit välitetään! Adelasta pistinkin nyt kaikkein uusimpaan postaukseen huippusöpön naurukuvan :)
VastaaPoista