300 000 shillinkiä kehitysvammaisille ja kysymys insinööreille

Viime viikonlopun olimme matkoilla. Siis niinkuin matkoilla tästä matka-arjesta.

Daktari Leenan auto starttasi perjantaina yhdeksän aikaan, ja suuntasimme ensin kohti Inukaa, kehitysvammaisten keskusta. Inuka on italialaisen Stefanon noin 30-vuotiaana muutama vuosi sittwn perustama keskus, jossa lähikylän kehitysvammaiset lapset käyvät viikon tehokuntoutusjaksolla, jossa he saavat mahdollisuuden seisomatelineisiin, pyörätuoleihin ja muihin apuvälineisiin, kuntoutusta ammattilaisten johdolla, ja heidän vanhempansa saavat kuntoutusohjeita ja vertaistukea. 

Inukassa. Pienet kehitysvammaiset vanhempineen ja kuntouttajineen.

Vammaisten asema on Tansaniassa huono: 25% isistä hylkää perheensä vammaisen lapsen syntyessä, apuvälineitä ei ole tai niihin ei ole rahaa, kuntoutukseen ei ole mahdollisuutta, koska keskuksia on todella vähän, ne ovat kaukana ja perheillä ei ole rahaa. Vammaisia lapsia hylätään vauvoina, ja vaikkei hylättäisikään, heillä ei ole mahdollisuutta saada töitä tai toimeentuloa ja he syrjäytyvät. 

Tutustuimme siis Inukan toimintaan, ja jatkoimme matkaa kohti Iringaa. Matkalla pysähdyimme kahville Kisolanzan farmille, joka oli ihanan rauhallinen maatilan alueella oleva majoituspaikka, josta löytyy joka budjetille asuinpaikka.

Kisolanzan pieni spa

Iringaan päästyämme veimme kamat majapaikkaamme Lutheran Centeriin, jonka jälkeen menimme syömään lounasta Peuroille, jotka ovat noin vuoden Iringassa Tumainin yliopistossa opettamassa. Istuimme heidän luonaan monta tuntia, jonka jälkeen menimme hetkeksi lepäämään "hotellille" ja illalla vielä syömään intialaista ruokaa. Seuraavana aamuna lähdimme tutustumaan paikallisiin kohteisiin, ensimmäisenä vuorossa oli ihana Neema Craft Shop. Neema työllistää vammaisia, joilla ei muuten olisi mahdollisuutta ehkä poistua edes kotoa, saati tehdä töitä. Neema Craftissa vammaiset tekevät käsitöinä mm. vaatteita, laukkuja ja koruja ekologisista materiaaleista, eli esimerkiksi sokeripusseista, vanhoista viinipulloista ja norsunlannasta (jep, luit oikein.) Neemasta onnistuimme ostamaan tuliaisia ja matkamuistoja 300 000 shillingillä (vajaa 150e). Että on meinaan hieno shoppi. Kävimme myös kahvilla Neeman kahvilassa, jossa kaikki työntekijät ovat kuuroja ja tilaus kirjoitetaan lapulle.

Meidän ostokset lähinnä Neemasta, mutta myös Maasai-kadulta ja vähän muualtakin. Tässä siis ei vielä mukana tuliaisia...

Seuraavassa välissä kävimme kolmen muun suomalaisen kanssa laitatuttamassa varpaankyntemme (ja voi kyllä, isovarpaisiini piti laittaa tekokynsi) ja sen jälkeen jatkoimme kansainvälistä ruokavaliotamme italialaisessa ravintolassa. Illansuussa kävimme vielä Masai-kujalla ostamassa paikallisilta Masai-heimon jäseniltä käsintehtyjä koruja, tauluja yms.

Sunnuntaina sitten aamupalan jälkeen kävimme torilla ja ruokakaupassa (ilembulan kaupasta kun ei kauheasti mitään saa...) ja suuntasimme kotia (no onhan tämä melkein jo koti?) kohti. Poikkesimme taas Kisolanzan farmilla, tällä kertaa lounaalla. 

Vaikka rahaa paloi (mutta täällä ei muuten paljon voi edes tuhlata, joten tämä nyt kyllä meille sallitaan), niin oli kyllä ihana tehdä jonain viikonloppuna jotain tavallisesta poikkeavaa. Ensi viikonloppuna vuorossa onkin Leenan tuleva kotipaikkakunta Mufindi.

-Heli

ps. Nyt seuraa se kysymys insinööreille: Sairaala on pimeänä. Guesthouse on pimeänä. Aika moni talo näyttäisi olevan pimeänä, mm. paritalomme toinen puoli, jossa Leena asuu. Meillä osa lampuista ja pistorasioista sähköttöminä, mutta joissakin lampuissa on heikko valo, ja joissain pistorasiassa voi ladata sähkölaitteita. Mistä tämä johtuu?