Ymmärtämisen alussa

Välillä tuntuu, että tällaiseen elämäntyyliin voisi jopa tottua. Ja tuntuu siltä, että pikkuhiljaa on alkanutkin tottua: tansanialainen tyyli sopii minulle. Kaikki ei ole ihan niin justiinsa, asiat tapahtuvat jossain vaiheessa, jos tapahtuvat. Jos eivät tänään, niin ehkä huomenna. Rentous on elämänasenne.

Ja niin sitä vaan alkaa afrikkalaistumaan (onkohan toi mikään sana? :D). Suomen mittakaavassa "isot" hämähäkit, jotka saavat suomessa aikaan jonkun kohtauksen (no joo joo, en oikeesti oo ees paha hämähäkkipanikoija), on täällä lähinnä kärpäseen verrattavissa: inhottavia jos kävelee kädellä, muuten ei jaksa kiinnostaa. Jos hammastahnatuubin päällä kävelee 'torakka' (no hei, torakan näkönen örrimörri, mut pieni), haetaan vaan Rungu-ötökäntappaja apuun, ja sillä selvä. No, orpolan lattialla kävelevä oikea torakka saa vähän kylmiä väreitä aikaan...

Lapsen kantaminen kangassa (siinä selkäliinassa, you know) sujuu ainakin melkein, ja swahilinkielisiä sanoja alkaa oppia koko ajan enemmän (just joo, alle 20 niitä varmaan vieläkin on, eikä mistään lauseenmuodostuksesta mitään hajua :D mut hiljaa hyvä tulee...). En enää muista, miltä tuntuu nopea nettiyhteys, enkä edes hätkähdä, kun valot välkähtävät jonkun painaessa vedenkeittimen päälle. Sen mustan ihon kanssa on vielä hiukan tekemistä kyllä, mutta muuten.. :)


Ja sitten toisaalta taas olen kaukana näistä ihmisistä.
Kyllä suomalaisen on kuitenkin vaikea tottua siihen ikuiseen odottamiseen. Sairaalalla on joku odottanut verta kaksi viikkoa, monet odottavat kipsiä ja sähkökatkoksen aikaan kiireelliset leikkauksetkin jää tekemättä. Johtuu resursseista, tietysti, mutta jotenkin se suomalaisesta tuntuu vaikealta.

Ja sekin, että me voimme ostaa suklaata ja aamupalatarvikkeita rahalla, jolla moni tansanialainen selviäisi monta viikkoa. Kuukauden keskipalkka jää nimittäin Tansaniassa alle 50 euron. Eli monet eivät tienaa läheskään sitäkään. Sitä voikin sitten miettiä, kun seuraavan kerran ostaa kolmenkympin farkut. Sitä minä mietin, kun ostamme korinmyyjältä kolme koria, ja hän saa niillä 25 000 shillingillä (n. 13e) ruokittua lapsensa taas ties kuinka kauan.

Jokainen voi ottaa selvää, että maailmassa on 1,3 miljardia todellisessa köyhyydessä asuvaa,  ja että saharan eteläpuolisessa afrikassa melkein puolet ihmisistä on köyhiä, Tansaniassa absoluuttisessa köyhyydessä elää kaksi kolmasosaa väestöstä.  Köyhyys on täällä käsinkosketeltavaa, ja kun köyhyys kävelee vastaan pienenä resuisena poikana, miehenä, joka täyttää vesiastioita ruskeavetisessä joessa, savimajan pihalla leikkiviä lapsina tai äitinä, joka ei pysty maksamaan lapsensa muutaman kympin sairaalamaksua, täytyy todella pysähtyä hetkeksi.

Kyllä nämä kuusi viikkoa varmasti muuttavat maailmankuvaa. Ehkä Suomessa tulee muutaman kerran mieleen, miten etuoikeutettu sitä onkaan, kun ostaa ravintolalounaan sellaisella rahasummalla, jollaista jotkut eivät ehkä ole nähneet yhdellä kertaa koko elämässään.

Sanotaan, ettei Afrikkaa voi ymmärtää ennen kuin sen näkee, vaikka siitä teoriassa tietäisikin paljon. Alan vähitellen ymmärtää, mitä tällä lauseella tarkoitetaan.

-heli

Ps. Ei kuvia taaskaan, mutta ei voi mitään, nettiyhteydet ;(