Pasaka

Sori, pakko kertoa että kuolen nauruun, koska luen swahilinkielisen sanan ”pääsiäinen” (Pasaka) joka kerta väärin… Halvat on huvit. 

No mutta asiaan.

Pääsiäinen kesti tietysti neljä päivää, mutta ihmiset kävivät kuitenkin töissä suurimpana osana päivistä (paitsi me, heh). No, nyt on pääsiäinen vietetty ja saadaan aloittaa arkinen aherrus. Toki orpolalla on tullut käytyä joka päivä kaksi kertaa muutenkin, en saa mielenrauhaa jos en käy siellä: en halua ajatella, miten ne lapset ovat siellä yksin, kun minä hengailen kämpillä. Eii, pakkohan siellä on käydä.

Tänään Joukaisen pariskunta lähtee kotiin, ja me jäädään tänne ainoiksi valkoihoisiksi vapaaehtoistyöntekijöiksi. Vähänkö jännää mennä yksin orpolalle, kun mamat eivät pahemmin puhu muuta kuin swahilia.. Vaikka on meillä vähän yhteistä kieltä: se hymyily... Äitikin aloittaa tänään työt sairaalalla.

Pääsiäistä vietettiin aika rauhallisissa merkeissä, Makambakon kylässä käytiin ostamassa kankaita ja ruokatarvikkeita (aamupala on suht köyhä ilman omia lisukkeita), Ilembulasta kun ei pahemmin mitään saa. Tai saa, lihaa ja hedelmiä. Liha roikkuu kauniisti kokonaisina verisinä ruhoina Ilembulan ”pääkadun” varrella. Tai vaihtoehtoisesti voi ostaa kokonaisen, elävän kanan. Tutustuimme siis myös Ilembulaan ja sairaalan alueeseen.

Sunnuntaiaamuna piti tietysti käydä Ilembulan luterilaisessa kirkossa pääsiäisjumalanpalveluksessa. Jumalanpalvelus ei varsinkaan aluksi eronnut kauheasti niistä jenkkileffoista, joissa kuvataan mustien jumalanpalveluksia. HALLELUJAH kaikui kirkosta jo kauas, ja ihmiset lauloivat rytmikkäästi, taputtivat ja tanssivat. Varsinainen messu vastasii sitten vähän enemmän suomalaista vastaavaa (jep, käynkin niissä niin usein että tiedän mistä puhun… not.), vaikka olikin monella tavalla kaukana siitä: ihmiset lauloivat innoissaan, taputtivat, nauroivat, keräsivät kolehtia (kolme kertaa…) ja pappi saarnasi niin innolla, että melkein putosi saarnastuolista :D Lisäksi kuoroja oli kaksi erilaista, ja näimme myös vähintäänkin oudon näytelmän, ilmeisesti pääsiäisen tapahtumista. Kovin paljon emme toki tajunneet kaksi ja puoli tuntia kestäneestä setistä, koska koko toimitus pidettiin tietenkin swahiliksi. Erinomaisilla swahilinkielen taidoillani kuitenkin erotin hienosti sanat ”mungu” (=jumala), ”karibu” (=tervetuloa), ”asante” (=kiitos)”amen”, ”hallelujah” ja jeesus kristus, en osaa sitä tosin kirjoittaa swahiliksi. Että kyllähän siitä jäi paljon käteen. Kirkonmenojen jälkeen kirkon pihalla pidettiin huutokauppa, sillä koska kaikilla kyläläisillä ei ole varaa laittaa kolehtiin rahaa, he antavat ruokaa tai vaatteita, jotka huutokaupataan. Huutokaupattavana oli myös esimerkiksi elävä kana, joka sai kaikkein eniten huutoa aikaiseksi… 

Maanantai-iltana olimme paikallisen lääkärin kotona illallisella, syötiin perus tansanialaista ruokaa: riisiä, kaalia, kanaa, papuja, banaania, kastiketta.. Illalla oli tosin kyllä pikku sähkökatkos, joka alkoi varmaan neljän aikaan, ja edelleen (aamulla) koko kylä pimeänä. Ja kun sanon pimeänä, tarkoitan pimeänä. Siis koko kylässä ei todellakaan ole kuin yksi katuvalo, joka ei tietenkään toimi ilman sähköä, eikä todellakaan mitään autojen valoja tms tule vastaan, eli ei todellakaan näe mitään paitsi kauniin tähtitaivaan. Päivällisellä istuttiin pimeässä, vain öljylampun valossa. Että hiphei ja jee, mutta näinkin toki pärjää, ja eihän nyt valoisaan aikaan mitään ongelmaa tietenkään ole.

-Heli

Ps. Ei kuvia, koska läppäristä loppui nettiaika, ja tästä ipadilta ei (kai) saa kuvia tänne... Eli kuvat tulee ehkä joskus kun saadaan taas airtimea koneeseen.