Keskellä luontodokumenttia

Safarilta terkkuja (swahilinkielinen sana safari tarkoittaa matkaa, joten kun paikallisille sanoo olevansa menossa safarille, he kysyvät hämmentyneenä, mihin matkalle olet lähdössä)!

Maanantaina tosiaan ajettiin Ilembulasta ensin Mbeyaan, ja sieltä lennettiin Dariin. Lento tosin oli kaksi tuntia myöhässä (mutta kentällä tosi nopea nettiyhteys, joten aika meni nopeasti...). Illalla Annika ja Tuomo saapuivat suomesta, ja olimme heitä vastassa lentokentällä, ja menimme siitä sitten hotellin kattobaariin, mutta annika meinasi nukahtaa, joten mentiin kaikki pikkuhiljaa nukkumaan. Itsehän olen tottunut nukkumaan 21-07, joten melkein yhteen asti valvominen teki aika tiukkaa, mutta heti kun ulkona alkoi valaistua kello 6.25, heräsin. Siis minä. Kuudelta. Vapaaehtoisesti.

Aamulla matka jatkui kohti Mikumin kansallispuistoa. Mikumi on siitä jännä luonnonpuisto, että yksi Tansanian suurimmista valtateistä kulkee aivan Mikumin läpi, joten illansuussa näimmekin jo mm. kirahveja, impaloita ja seeproja ajaessamme Lodgelle (jonka omistaa yllätysyllätys Foxin perhe). 

Lodgessa oli telttamajoitus , mikä kuulostaa ehkä aika eksoottiselta, mutta isoissa teltoissa oli siis vesivessa, suihku, sängyt, sähkö (paitsi että oli sähkökatko) ja teltan yläpuolella ruohokatto.

Illallisella (joka on Foxeilla aina ihana) pääsimme mm. Syöttämään jonkinlaisia villejä yöapinoita (bush babies) banaaneilla (kädestä! Supersöpöä) ja suklaakakulla (annika), ja näimme myös "ruokailuparvekeen" alle jätettyjä ruoantähteitä syövän ison ja ujon sivettikissan, joka näytti lähinnä leopardin ja mäyrän risteytykseltä.... Loppuilta menikin sitten teltassa maatessa ja öisen savannin ääniä kuunnellessa (kaskaat, norsun mahan murina ja bush babyt, muun muassa. Norsuja siis oli jossain lähellä, tulevat kuulemma juomaan lodgen uima-altaasta. 

Aamulla lähdimme ensimmäiselle puistoajelullemme, ja eläimiä tulikin nähtyä ihan kiitettävät määrät. Ensimmäisen päivän bongatut-listaan nimittäin voisi kirjoittaa ainakin:

- impaloita

- puhveleita (yksi big five-laji)

- norsulauma (kuuluu yllättäen myös big five- listaan)

-gnuita

- kirahveja ( tiistai-illalla nähtiin myös vauvakirahvi vanhempineen!)

-seeproja (tosin aika kaukaa) 

- virtahepoja

- paviaaneja, paljon

- pahkasikoja

- erilaisia lintuja, mm. Marabu-haikara, korppikotka ja kaikkia ihmelintuja minkä nimiä ei voi muistaa

-iso lisko

-ja törkeän iso mittarimato (okei tiistai-illalla jo mutta whatever)

Fiilis on kuin keskellä luontodokumenttia kun katselee gnu-lasten juoksentelua, norsujen juomahetkeä, tien ylittävää pahkasikaa tai mutakylpyä ottavaa puhvelia. Tavallaan on ihan uskomatonta, että nämä eläimet todella ovat villejä ja täällä, maisema on sellainen.. no, savanni, ja me saamme mahdollisuuden nähdä sen kaiken todella läheltä, ihan mieletöntä.

Matka jatkui kohti Ruahaa iltapäivällä. Arte Bomasta kävimme ostamassa maasai-kynttilänjalat (jee, kiitos koordinaateista Leenalle!) ja illalla Ruahassa bongasimme heti harvinaisen leopardin(big five)! Kuski ajeli pitkin puskia ihan huumassa ja i-ha-nal-la Ruaha River Lodgella kaikki olivat innoissaan leopardista paikan emäntää myöten :)

Torstaina kävimme kahdella ajelulla, ja uusina lajeina bongattiin mm. Apinoita, vesiantilooppeja ja lintuja, jakoko päivän metsästämisen jälkeen illansuussa lodgen lähellä vihdoinkin kaksi leijonanaarasta(big fivesta neljä viidesosaa koossa, sarvikuonoa ei edes voi nähdä..) makaamassa keskellä tietä, sulattelemassa ruokaa ja leikkimässä keskenään. Mielettömän hieno kohtaaminen oli kyllä, kun auto oli vain muutaman metrin päässä leijonista.

Perjantaina ajoimme kymmenisen tuntia näkemättä muita uusia eläinlajeja kuin krokotiilin, shakaalin ja ison linnun, jota luulin strutsiksi kaukaa :D huomenna matka jatkuu Udzungwan puistoon. :)

- Heli

Ps. "They call it Africa, we call it home" luki tien varrella. Tiivistää hyvin sen, mikä oli yksi ensimmäisistä ajatuksistani tästä maasta: näiden ihmisten elämä täällä on pohjimmiltaan aivan samaa kuin meidän elämämme Suomessa. Mahdollisuudet, olosuhteet ja kulttuuri on tietysti täydellisen erilaiset, mutta kuitenkin. Täälläkin lapset käyvät koulua, vanhemmat tekevät töitä. Pestään pyykkiä, laitetaan ruokaa ja unelmoidaan tulevaisuudesta. Ei sillä ole mitään väliä tehdäänkö ruoka nuotiolla vai sähköhellalla, onko käytössä pyykkikone vai pieni puro, tai onko työ it-insinöörin työ vai maissinviljely. Ihmisiä me olemme kaikki, asuimme sitten missä päin maailmaa tahansa.

Ja ei kuvia tänään, sori vaan. Hienoja kuvia olis tarjolla, kiitos annikan, mutta julkaisen ne varmaan vasta sansibarilta, koska, no ylläri, nettiyhteydet,....