Jos ehtisin nyt blogata kunnolla, kertoisin teille matkani tiivistettynä. Kertoisin, miten minun matkani koostui iloisista ihmisistä, uusista oivalluksista, hyvänpäiväntoivotuksista ventovierailta. Uusista kokemuksista, lasten hymyistä ja pienten käsien puristuksesta. Auringonpaisteesta (ja välillä sadekuuroista), henkeäsalpaavista maisemista, ihanista ihmisistä ja mahtavista kokemuksista ja elämyksistä.
Kertoisin teille myös, miten minun elämääni vaikutti köyien ja sairaiden ihmisten tapaaminen, kuolevat lapset (varsinkin se yksi) ja ihmisten silti iloinen elämänasenne. Kertoisin teille lapsista, jotka tekevät itse lelunsa ja pelaavat jalkapalloa käsintekemillään palloilla.
Kertoisin myös, miten minulla on hyvin ristiriitaiset tunteet kotiinpaluusta. En haluaisi lähteä, haluaisin jäädä tänne. Toisaalta on ihana päästä siihen helppoon, tuttuun elämään. Siihen, jonka minä tunnen ja osaan.
Olen kertonutkin jo monesta näistä asioista. Lopuista kerron vähän myöhemmin, kun ajatukset ja tunnelmat ovat kasassa ja selvitettyinä. Pysykää linjoilla, todennäköisesti viimeinen postaus luvassa todennäköisesti kahden viikon sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti